Suomessa on ollut pitkä perinne sopia työsuhteiden ehtojen sekä palkankorotusten tasosta keskitetysti tulopoliittisessa kokonaisratkaisussa (Tupo). Siinä osapuolina ovat työmarkkinajärjestöt niin, että palkansaajapuolta edustavat Keskusjärjestöt Akava, SAK ja STTK ja työnantajia EK sekä julkisen sektorin työmarkkinajärjestöt. Mukana on myös maan hallitus, joka esittää toiveita ja lupaa joitain pääosin veroihin tai sosiaalipolitiikkaan liittyneitä lakimuutoksia kansantaloudelle edullisten ratkaisujen vastineeksi. TUPO:n jälkeen sen puitteissa käytiin alakohtaiset työehtosopimusneuvottelut.
Vielä 1995-2007 elettiin yhtä vuotta lukuun ottamatta tupojen aikaa. Vuonna 2008 Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) ilmoitti, että tupoja ei enää synny. EK haluaa alakohtaisia palkankorotuksia ja laajempaa paikallista sopimista. Ammattiliitoille ja neuvottelujärjestöille tupojen loppuminen on merkinnyt haasteellisempaa aikaa. Nyt työehtosopimuksista ja palkankorotuksista sovitaan aloittain. Palkansaajapuolen menestyminen on aiempaa enemmän kiinni alan painostusvoimasta, joka on suoraan sidoksissa ammatilliseen järjestäytymiseen.
Facebook